| Lyrics |
Olen oppinut el
äm
ään viisaasti karusti,t
ähyilen taivasta, rukoilen Jumalaa,ja illan suussa k
ävelen pitk
ään,v
äsyt
än turhaa ik
äv
ääni.
Kun notkossa ohdakkeet kahisevatja pihlajaterttu on kypsyytt
ään raskas,min
ä sepit
än hilpeit
ä laulujakauniista katoavasta el
äm
äst
ä.
Palaan kotiin. Pörroinen mairea kissakehr
ää ja nuolaisee k
ätt
äni.
Sahan tornissa j
ärvenrannallaloimuaa kirkas tulenliekki.
Harvoin haikara laskeutuu katolle,sen huuto rikkoo hiljaisuuden.
Jos nyt koputtaisit ovelleni,en ehk
ä edes kuulisi.
|